Siitä että asiat ovat kunnossa, vaikka eivät olisikaan minun ei tarvitse yksin niitä pohtia.

Se koostuu kosketuksista ja rakkaudesta. Ystävän koskestuksesta, Jumalan kosketuksesta ja minun mahdollisuudesta osoittaa ja näyttää rakkauteni.

Se koostuu tasapainosta.

Se koostuu kutkuttavasta hengellisestä olotilasta, siitä kuinka tuntee Jumalan läheisyyden ja sen ihan kuin Pyhä Henki sisällä tanssisi.

Se kostuu levottoman sielun rauhoittamisesta. Siitä että pääsee tien päälle ja tietää tien jatkuvan.

Se kostuu polttavien jalkapohjien liikuttamisesta. Siitä kuinka pieni hetki jalkoja ilmassa jäähdyttää kuumaa lihaa.

Se koostuu tietoisuudesta olevansa tärkeä. Siitä että ymmärtää olevansa tärkeä ainakin Luojan silmissä.

Se koostuu pienuutensa ymmärtämisestä. Siitä että saa ihmetellä ympäröivää maailmaa lapsen silmin.

Se koostuu nöyryydestä.

Se koostuu ymmärtämisestä. Siitä että ymmärtää oman tien johtavan turmaan ja uskalluksen kulkea Luojan luomaa reittiä.

Se koostuu kodin tunteesta. Siitä kuinka sielu lepää paikallaan, oli missä oli.

Koti on siellä missä sydän on, jos sydän on rinnassa siellä on koti.

Angel Witch – Angel Witch

Agony Bag – Rabies is a Killer

Diamond Head – Am I Evil

Samsom – Vice Versa

Palvelu on ollut mielekäs ja työ mielenkiintoista. Taas kerran kiitos menee työpaikalle, eikä niinkään siviilipalvelus järjestelmälle. Järjestelmä on osaltaan kuitenkin toiminut hyvin, toki monessa suhteessa on parantamisen varaa. Palveluni olisi mennyt todella huonosti jos työpaikka ei olisi tullut vastaan. Eli tilanteeni on ollut seuraava.

Palvelun alku meni hyvin. Sivarikeskuksessa mietittiin hieman verenpaineita ja keuhko kipua. Epäiltiin astmaa tai kämpässäni olevaa hometta. Kesällä palveluksen kestettyä noin neljä kuukautta vaihdoin asuntoa home epäilyn vuoksi, kunto parantui hieman. Tammikuussa sain astmakohtauksen ja kunto tasoni romahti. Kaikki sattui keuhkoihin ja hengästyin penkiltä ylös nousemisessa. Astma todettiin ja sitä alettiin lääkitsemään. Koko hommassa on sairasloma päivä tullut paljon, joten palveluspaikka on ollut todella joustava.

Työnimikkeeni on ollut oppilaiden tukihenkilö, työhön kuitenkin on kuulut hommia laidasta laitaan. Olen toiminut kaikkien muiden aineiden sijaisopettaja kuin käsityön ja kotitalouden. Muuten on laidasta laitaan joutunut mukautumaan aineeseen kuin aineeseen, yleensä muutaman minuutin varoitusajalla. Olen myös toiminut henkilökohtaisena avustajan, remonttimiehenä, siivoojana, tukihenkilönä, olkapäänä, atk-vastaavana, kanslistina… etc. etc. Eli joustavuutta on kaivattu minultakin. En ole kieltäytynyt palveluni aikana mistään tehtävästä, vaan olen tehnyt kaiken suunnilleen mukisematta. Ajatus on ollut selvä, tämä on palvelus ja palvelijat ei mukise vaan tekee. Selkäranka on näyttävä on oltava esimerkillinen jotta edes hieman siviilipalvelusmiesten imago paranisi. Helppoa homma ei tietenkään ole ollut. Työ on ollut raskasta ja vaativaa, palkka olematonta. Kiitosta olen saanut ja se on pitänytkin minut elossa.

Palveluksesta käteen jää, hyvät työtodistukset ja velkamerkintä. Tulot ovat todella pienet siviilissä palvelemiseen. En myöskään osannut varautua täysin ja pienentää menoja tulojen mukaan. Haasteellista on ollut sopeutuminen. Ainahan kaikki uuden oppinut on ollut haasteellista. Toisaalta myöskin ongelma on ollut se että olen tehnyt opettajan sijaisuuksia ennen palvelusta ihan hyvällä palkalla, sitten sivarin alettua saman homman palkka oli pahimmillaan alle 50 senttiä tunti.

Olen kuitenkin ollut todella tyytyväinen palvelukseeni ja siihen että se on pian ohi. Käytännön työ opettaa paljon ja avaa silmiä näkemään tulevaisuuden uudella tavalla, näistä tulevaisuus näkymistä lisää myöhemmin.

Suosittelen siviilipalvelusta jokaiselle, maailmaan riittää sotahulluja ja armeijan miehiä. Rauhanmiehiä kaivataan! Kutsuntaikäinen mies, mieti todella mitä armeija edustaa ja millaisia arvoja sinä tahdot edustaa!

Varsinkin Hesarin netissä oleva lainaus videosta lämmitti sydäntä. “Teillä on siihen oikeus, mutta siihen sisältyy myös velvollisuuksia. Sitä paikkaa ei saavuteta terrorilla tai aseilla vaan rauhanomaisin keinoin” Obama puhuu siis rauhasta ja itsenäisyydessä. Mutta kunpa useampi maailma johtaja suhtautuisi yhtä yhtä diplomaattisesti ja rauhan omaisesti! Parempaa huomista odotellessa siis!

Olen siis muuttamassa. Sunnuntaina on muuttopäivä ja sen jälkeen on vielä viikko töitä. Sitten mie olen out of here! Kerrankin halusin tehdä perusteellisen muuton ja käydä kaikki laatikot läpi varastosta. Olen aika kova muuttamaan. Pelkästään Sodankylän sisällä olen muuttanut kymmenisen kertaa. On ollut hoppusia muuttoja, perusteellisia muuttoja, muuttoja joissa on monta muuttajaa, muuttoja yksin, muuttoja niin ettei ole ollut kuin rinkallinen tavaraa ja muuttoja joissa on ollut monta pakettiautollista. Näiden muuttojen keskelle on jäänyt kuutisen laatikollista pelkkää paperia. Lukioaikaisista muistiin panoista lähtien. Otin siis asiakseni käydä nämä laatikot läpi. Pitkä päivä siihen meni. Huomasin samalla kuinka mielenkiintoisen elämän olen tähän mennessä elänyt. Valokuvia löytyi Italian matkalta, Norjan matkalta, matkalta Kameruniin… Vanhoja matkalippuja, erilaisten koulutusten esiteitä ja muistiinpanoja. Valokuvia entisistä likkakavereista ja kasoittain rakkauskirjeitä. Muitakin kirjeitä, kirjeitä ystäviltä ja puoli tutuilta. Mukana jopa kiitos viestejä tekemistä asioista ja positiivista palautetta.

Tällaiset palautteet ja muistot vuosien takaa ovat lohdullisia. Jospa minun elämälläni sittenkin olisi ollut joku tarkoitus. Samalla pinnalle nousi hyvin vaikeita asioita. Manan maille matkanneita perheenjäseniä ja ystäviä, menetettyjä tai hukattuja ystäviä, rikkinäisiä parisuhteita joita ei taitoni riittänyt korjaamaan, vanhoja kouluvalokuvia koulukiusaamisen ajoilta, omaa tyhmyyttä ja muita jälkiä elämän kolhuista. Yksi kuitenkin joka aina on ollut matkassa on Jumala. Jokaisesta laatikosta löytyy päiväkirjoja ja muistiinpanoja joissa huokaillaan Luojan puoleen. Se on minua kuljettanut ja antanut voimaa kaikkien hyvin ja huonojen asioiden keskellä. Siinä on minun voimani ja rohkeuteni!  No olihan siellä pari muutakin aina läsnäolevaa, nimittäin Iron Maiden, Judas Priest ja kokoelma liian pieniä kalsareita! Story of my life!

Tuntuu kuin seison myrskyn silmässä. Asuntoanikin katsoen se on kuin myrskyn jäljillä. Laatikoita siellä täällä ja joka nurkka tavaraa täynnä. Pakkaaminen täysin kesken, enkä edes tiedä mitä ottaa ja mitä jättää. Samalla kaihertaa ajatukset kierrätyksestä, samaten tavaroiden myymisestä rahan toivossa.

Kaiken tämän alla sykkii halu vapauteen. Tunnen suurta vapauden tunnette kylläkin jo sivarin loppumisesta ja velvollisuuden suorittamisesta. Mutta kaipaan henkistä vapautta, hengellistä vapautumista. Ihmisenä olen sitonut ympärilleni tonneittain tavaraa. Olen kiinnittänyt itseni siihen kaikkeen. Haluan istua alas ja miettiä mikä on todella tarpeen. En tahdolla olla kahlittu. En hengellisesti enkä henkisesti. Tahdon vuosien taakat selkäni päältä pois.

Ensimmäisiä askeleitani on vähentää tavaraa, tahdon omaisuuteni mahtuvan rinkkaan. Siihen mitä jaksan kantaa. Toinen on etsiä sisäistä rauhaa hiljentymisestä ja rukouksesta. Tahdon olla tasapainoin, riippumatta siitä mitä ympärillä tapahtuu. Pitkään mietiin olisiko syytä muuttaa hetkeksi pois kaikesta tutustua ja etsiä hiljaisuutta yksinäisyydestä, mutta en näe järkeä siitä. Onni on tässä ja onni on olla tässä. Jollei pysty löytämään rauhaa ja hyvää oloa arjen asioista ei vaikuta lähteä etsimään sitä mistään muualtakaan. Onni on ymmärtää omaa itseään ja elämää, niin että oppii arvostamaan niitä pieniä hyviä hetkiä elämässä. Tällä hetkellä olen iloinen siitä että olen terve, ei kuumetta, ei flunssa, eikä keuhkojakaan pahemmin paina.

On olemassa kuitenkin jotain todella syvää, jotain sellaista joka pääsee arjen keskellä unohtumaan. Kiire syö pois unelmia. Pelko jyrsii sisintä olevasta. Eli se mitä yritän sanoa on että on tärkeää välillä pysähtyä katsomaan elämää. Onko se sitä mitä olen aina halunnut. Elänkö liikaa toisille, tai liikaa itselleni. Olenko tasapainossa. Arjen keskeltä onnen löytäminen vaatii tasapainoista ja elämää syleilevää arkea. Ei elämistä pelkästään itselleen vaan sopivassa tasapainossa myös muiden hyväksi. Onnea on olla avuksi ja onnea on jopa joutua tilanteeseen jossa kiristyy kireälle kuin viulun kieli. Koettelemukset kasvattavat kestävyyttä ja kestävyys kasvattaa uskoa sanotaan sanassakin.

Jokin minussa, se jokin joka riivaa, on ajatus siitä että elämäni on turha. Pelkään kuollakseni elämää ja sen päätöksiä ettei elämä jäisi tyhjäksi. Tahdon jättää käden jälkeni näkyviin (enkä pelkästään luontoa tuhoten), tahdon tehdä taivaallisia asioita, enkä vain elää sokeana itselleni! Tahdon nähdä, haistaa, maistaa! Elää!

Tahdon kaiken enkä piirun vertaa vähempää!

Nähtäväksi jää onko käteni tyhjät tämän kaiken jälkeen ja ovatko ne tyhjenneet sen vuoksi kun olen antanut, vai ovatko ne tyhjät sen vuoksi etten koskaan saanutkaan.

Tätä se sairasloma teettää, pakko oli kolmenkymmenen asteen pakkasella vetää vaatteet niskaan ja mennä ulos kuvaamaan hetkeksi. Keuhkoihin otti, mutta oli mukavaa. Piha piiriin on täällä koti puolessa eksynyt pari laiskaa tikkaa jotka käyvät lintulaudan vieressä jyystämässä läskin palaa. Piti melkein puoli tuntia seisoa ennenkuin tuli tarpeeksi lähelle että kuvan sai.

Maanantai aamuna alkoi astmatutkimukset ja sieltä töihin. Eipäs tullut työn teosta mitään kun happi ei vieläkään kulkenut, siispä taas sairaalaan. Odotus aika oli keveät viis tuntia ja sitten ottamaan vähän lääkettä ja lisähappea. Olohan se siitä riemastui, pystyi ensimmäisen kerran neljään päivään vetämään keuhkot täyteen ilmaa. Sattui se kyllä, mutta kuitenkin.

Tiistaina taas samaan koneeseen ja olo alkoi pikku hiljaa kohentumaan. Naurettavinta on että kun istuu paikallaan ja ei tee mitään, olo on melkein hyvä. Mutta nouse ylös ja ota pari askelta, niin jopas alkoi hengästyttää. Kävin tänä aamuna postilaatikolla, oli puolen tunnin urakka ja väsytti sen jälkeen kummasti. Lähdin sitten tylsyyttä pakoon vanhempien luokse, täällä on sentään seuraa jolle hönkiä.

Olo pitäisi helpottua kun tutkimukset saadaan loppuun ja saadaan oikeat lääkkeet kohdalleen. Elämä pitäisi lieneen palata normaaleille urille. Mutta on se hurjaa miten yksi aamu voi muuttaa kaiken, tosin enhän minä nyt mitään kuoleman sairautta ole sairastamassa, mutta mielenkiintoista on kyllä hengästyä siitä kun laittaa housut jalkaan.

p.s. sairaslomaa on tämä viikko ja jos huonosti menee niin ens viikko kans. Tuleepa kerrankin pysähdyttyä miettimään asioita.

80′s

70′s

60′s

40′s

Aloitetaan kevyesti. Olet varmaankin nähnyt ainakin yhden Rocky-leffan? Jos et leffa kertoo suuresta nyrkkeilijästä. Leffojen juoni on aika yksinkertainen. Rocky päättää jäädä eläkkeelle, muttei jääkkään. Päättää ottaa vielä yhden matsin ja valitsee vastustajan. Ottaa siltä ensin turpiin, sitten julma harjoitus putki. Toisessa taistelussa viimeisillä voimilla, naama paisuneena ja vinossa saa tyrmättyä vastustajan. Mutta tiedämme kuitenkin että Stallonen esittämä Rocky Balboa on hahmo joka jokainen mies haluaisi olla ja jonka kanssa nainen haluaisi olla. Tämän toteuttaakseen ei tarvitsekkaan mennä enää omaa makuuhuonetta pitemmälle, sillä Rockyn kylpytakki on täällä! Siispä jos haluat kokea olevasi kuin hän ja saada italialaisen oriin voimat tässä sinulle on oiva tuote! Voin myös taata että tämä vetää paremmin vastakkaista sukupuolta puoleensa kuin se kotikaapista löytyvä star trek-asu!

http://www.pulju.net/shop/product_details.php?p=2094

Jatketaan asusteilla. 18,90 € tarjouksessa oleva Wifi-paita on mielenkiintoinen tuote. Idea siitä että asusteet reagoivat ympäröivään elämään on mieletön! Tämä tuote reagoi ympärillä oleviin Wifi-verkkoihin. Eli paidan rinnuksissa on paneeli joka näyttää palkkeina verkon vahvuuden. En tiedä sitten toisaalta kuka haluaa kanniskella paidassaan levyjä ja pattereita. Ja kuka haluaa todella näyttää muille että on näin kiinnostunut wifi-palkeista? Eikö ole mitään parempaa sanottavaa t-paidassa kuin:”tällä hetkellä liikumme kolmen palkin vahvuisen wifi-verkon läheisyydessä!”

http://www.pulju.net/shop/product_details.php?p=1770

Lisää nörttikamaa! Ihmiset ilmeisesti viettävät niin paljon tavaraa että energian kulutusta lisäämään on kehitetty kaikkea turhaa vermettä jonka voit liittää Usb-asemaasi tietokoneessa. Näistä esimerkkinä vain: Usb nopeusmittari, älyvalo, kuntopyörähiiri, kasvihuone, neon kyltti… Nämä ovat mielestäni ärsyttäviä ja turhia keksintöjä. Mutta jos tykkäät niin antaa mennä:

http://www.pulju.net/shop/product_catalog.php?c=40

Tästäpä lähtis sitten kännilasit satasella. Ajatella voit tuntea humalantunteen ilman humalaa! JEE! Toisaalta voi miettiä kumpi tulee halvemmaksi, vetästä ne oikeat kännit vai ostaa kännilasit?

http://www.pulju.net/shop/product_details.php?p=2060

Jouluajan lempeilyn jälkeen on hyvä purkaa vähän paineita, emmehän kuitenkaan halua ketään satuttaa. Siksi siis asusteita turvalliseen taisteluun on monia:

http://www.pulju.net/shop/product_details.php?p=2088

Yksi vielä ja sitten lasku. Tämä on todella siisti tuote! Jos rakastat maata ja taivasta. Jos kaiken haluat vielä kartalla nähdä niin tämä on sinun tuote. Päivällä tämä vekkuli on normaali karttapallo ja pimeän laskeutuessa tämä on oivallinen tähtikartta! Tämä on pakko hankinta!

http://www.pulju.net/shop/product_details.php?p=1393